Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

2017

Heissan lukijat Siit on jo pieni tovi kun viimeks tänne kirjotin.  Nyt on siis aika kirjoittaa koko 2017 vuodesta kaikkea mitä olen kokenut ja muuta. Viime kertainen uusi vuosi meni aikalailla kavereiden kanssa ollessa ja siitä jäi hyvät muistot. Silloin meni vielä hyvin edellisen kanssa, mutta siitä se alamäki ja ylämäki sitten alkoikin. Siinä meni se 4 kuukautta jokseenkin pimenossa silti minun osaltani. huhtikuussa kun sain työpaikan niin samana päivänä sitten tietysti tuli ero. Ja siitä toipuminen oli tuskainen, mutta helppo. Helpon siitä teki se kun olin kuitenkin päivät töissä enkä ehtinyt miettiä mitään. Toki eron jälkeen silti vielä asuin hetken hänen luonaan, mutta sitten päätin on korkea aika lähteä. Yritettiin saada suhde toimimaan monesti, mutta huomattiin kuitenkin ettei siitä mitään enää tulisi vaikka kuinka saisimme sen korjattua. Muutin sitten porukoilleni takaisin ja aloin olemaan omien ystävien kanssa 2,5v tauon jälkeen tekemisissä. Suurin osa kavereis...

Parin viikon kuulumiset

Heissan taas. Tuossa aikaisemmin kun kerroin, että eletään vaikeita aikoja. Niin ne on nyt päästy ylitse. Ja olen käynyt hänen luonaan kylässä ja ollaan juteltu mistä tämä hänen masennus tuli. Hän kauheesti pyyteli mult anteeks sitä kun ei vastannut mun viesteihin hetkeen. Ja mä sanoin, että ei sitä anteeks pyytää tarvitse kun tiedän mitä hän kävi sillä viikolla läpi. Nyt hänel on taas paljon parempi mieli kun kerroin, että mä oon sen rinnal aina kun tulee huonoja hetkiä. En oo sitä yksin jättämäs niiden asioiden kanssa. Mulla on viikot mennyt aikalailla töiden parissa et en oo paljon liikkunut töiden jälkeen mihinkään. Ens viikon torstaina sitten olisi ne yhdet soveltuvuuskokeet ja niistä mä aion päästä läpi.  Perjantaina olin kavereiden kanssa pelaamassa bingoa ja sen jälkeen laulettiin karaokea. Ja sieltä sitten 2.30 käymään Nakkilassa hakemassa kaverit sieltä kotiin. Ja sitten vasta itse kotiin. Kello taisi silloin olla sitten jo 4.00. Mutta en sitten heti nukahtanutkaan ...

Elämää vaikeina aikoina

Helou lukijat taas. On tullut aika kirjoittaa vähän elämää vaikeista ajoista. Minulla ei ole vaikeata, mutta miehelläni on tällä hetkellä hyvin vaikeat ajat. Johtunee ilmeisesti masennuksesta josta hän kärsii jok syksy. Hän ei oo laittanu mitään viestiä viikkoon. Tänään sitten kysyin mikä olo? Mutta ei ole vielä vastannut mitään. Ja en tiedä mahtaako vastata minulle sieltä ollenkaan.  Sunnuntaina hälle laitoin viestillä, että en ole lähdössä hänen viereltään minnekkään vaikeinakaan aikoina. Ja että auttaisin jos osaisin. Itselläni ei tuollaista ole ikinä ollut niin minun on vaikea auttaa häntä pääsemään tämän yli. Se iski yllättäin ilman mitään oireita. Se vain sunnuntaina illalla ilmoitti että ei halua juuri nähdä nyt ketään. Että ahdistaa ja muuta vastaavaa. Minä sitten tietysti otin hieman itseeni siitä vaikka minusta se ei johdu. Epäilen itse sitä, että hän ei ehtinyt lastensa kanssa tekemään juuri mitään. Uimassa he kävivät, mutta siihen se sitten jäi. Kun herra sitt...

Lokakuun viimeinen päivä

Helou lukijat. Eletään lokakuun viimeistä päivää. Ja taas olisi aika kirjoittaa vähän kuulumisia parilta viikolta. Tosiaan kerron nyt vähän vuodesta 2016.. Ja siitä mitä kaikkea siihen vuoteen mahtui.  Tosiaan olin vuoden 2016 kuntouttavassa työtoiminnassa. Ja paikka jossa olin niin on Kiukaisissa palvelutalo yhteisö.. Olin siellä 3 ero osastossa tekemässä kaiken näköistä työtä. Enimmäkseen tosin keittiön hommia, mutta kyllä siellä sitten välillä pyykkiäkin pesin ja puhtaita vein asukkaiden kaappeihin. Eniten varmaan silti ruokaa jaoin asukkaille ja pidin keittiön siistinä.  Kesä meni muuten ihan hyvin. Aika paljon oltiin silloin aurinkoa ottamassa ja uimassa.  Sitten iski syys-lokakuun tienoilla jäätävät vatsakivut. Ja ajattelin sen menevän ohitse itsellään. Kivut sitten tiestysti vain pahenivat ja pahenivat. Silloinen mies kyllä sanoi minulle, että mene nyt hyvä ihminen lääkäriin tuosta kivusta. No arvatkaa uskoinko? En todellakaan. Kestin kivut t...

Sitä sun tätä

Heissan kaikille. Taas on muutama päivä vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Viikonloppu meni aikalailla miehen tykönä olles. Ja sarjaa katelles. Toki lauantain sit mentii kunno kaveri porukalla pubii ja sielt sit käymää Säkyläs. Ja sielt sit viel ku tultii ni mentii käymää yhdes pubis ja sieltä sit kotii nukkuu. Mein ei pitäny kyllä myöhään olla missään, mut kello oliki sit jo 1.30 ku mentii kotii :D Sunnuntain ei tehty oikee mitää. Siivottii ja sen jälkee alettii taas yht parast sarjaa kattoo ennen ku sielt sit kotii lähin. Muuten oli kyl paras viikonloppu sit monee aikaa. Maanantai oli suht normi. Ei tapahtunu mitää sen erikoisempaa. Tiistain sit parturis käynti ja hiusten väri muuttui radikaalisti edelliseen verrattuna. 2 vuotta mulla punaset hiukset oli ellei jopa pidempäänki. Ja nyt on sit suklaanvärinen puna/vaalee raidoilla. Pieni totuttelu kyl on tähän väriin ku tottui siihen kirkkaan punaseen  Ja tähä keskiviikkoon ei sillee erikoista kuulu. Mitään ihm...

Tatuoinnit

Kuva
Tällä kertaa tatuoinneistani tekstiä. Kehossani on siis nykyään 5 tatuointia. Tämä on minun ensimmäinen tatuointi joka tehtiin muistaakseni vuonna 2012.. Ja tatuoitsijana silloin oli tuo matkustava tatuoitsija. Hän istuu siis pyörätuolissa ja tekee tatuointeja ilman minkään näköisiä ongelmia.  Se kävin niin näppärästi. Ja tatuoitsija ihmetteli minun kipukynnystä, kun en tuntenut kipua missään kohtaa. Eikä siitä myöskään verta tullut juuri ollenkaan.  Tässä tatuoinnissa on tarinana sellainen joka kuvastaa minun edes menneitä isovanhempia. Tatuoinnin teko kesti noin 2h.. Tämä tatuointi sitten tulikin 2013. Oli alkuun aika kivulias kun suoraan selkärangan päälle hakattiin kun jouduin olemaan pää alaspäin sellaiset 35minuuttia. Tälle ei sen suurempaa tarinaa olekkaan. Tai no miten sen nyt kukakin haluaa ottaa. Niin eniten varmaan minun persoonaan kohdistuu välillä... Tämä tähti tehtiin 2014 vai 2015. En nyt muista vuotta tarkalleen. Tämä kuvastaa myös minun s...

Lisäystä edelliseen

Edellisessä tekstissä unohdin mainita vallan tatuoinnin sijainnin sekä sen, että mikä tuli. Eli tatuoinnin paikka on vasemmassa kädessä ranteesta kyynerpäähän. Ja sen on teksti joka on NEVER GIVE UP.  Se merkitsee minulle asioita joiden seurauksena en luovuttanut missään kohtaa vaan annoin elämän jatkua solmuista ja mäistä huolimatta. Paljon on tullut koettua hyvää niinkuin pahaakin.  Tatuoinnin hausta on nyt tasan viikko ja on hyvin parantunut. Vähän oli käsi arka pari ensimmäistä päivää kun on suoraan tuon yhden jänteen päällä :D Olen sitä mieltä, että kenenkään ei kuulu luovuttaa missään asiassa vaikka se helpoimmalta tuntuisi. Jotkut asiat voittaa taistelemalla.  Luovuttaminen minun mielestäni on se viimeinen asia minkä minä tekisin. Hukkasin kyllä silti elämästäni melkein 3 vuotta kun tuossa suhteessa olin jossa minua estettiin tekemästä niitä asioita joita minä halusin tehdä. Sitä en tule hänel ikin anteeks antamaan. Siinä kohtaa hän teki väärin kun esti...

Pitkästä aikaa kuulumisia!

Heissan blogini lukijat. Siitä onkin jo aikaa muutama vuosi kun viimeksi tänne kirjoitin mitään. Tämä kertomus alkaa jo tammikuusta 2017. Olin silloin avoliitossa ja hyvin vaikeassa suhteessa kun en omia kavereita saanut nähdä kun tuo silloinen mies näytti sen toisen puolensa itsestään.. Tuli kauhee mustasukkasuus ja väite, että petän. Mikä ei sitten todellakaan pitänyt paikkaansa. Aina kun liikuttiin niin ei menty minun kavereideni kanssa jutulle vaan aina sen toisen. Ja sitä mukaa sitten omat kaverit jäi vallan pois kuvioista. 2,5 vuotta sitä kesti.  Huhtikuun alku puolella sitten sain töitä Porin prikaatilta Säkylästä. Ja siinä samalla sitten tuli myöskin ero. Se oli aika raskas, mutta sitäkin helpompi ero kun sovussa erottiin.  Toki en ensimmäisenä päivänä mennyt töihin kun olin aika hajalla.  Siitä kun keräsin voimia niin johan alkoi työkin maistua. Ja sai muuta ajateltavaa.  Tosin 4se kyllä siltikään helppoa ollut kun asustin eron jälkeen vie...