Lisäystä edelliseen
Edellisessä tekstissä unohdin mainita vallan tatuoinnin sijainnin sekä sen, että mikä tuli.
Eli tatuoinnin paikka on vasemmassa kädessä ranteesta kyynerpäähän. Ja sen on teksti joka on NEVER GIVE UP.
Se merkitsee minulle asioita joiden seurauksena en luovuttanut missään kohtaa vaan annoin elämän jatkua solmuista ja mäistä huolimatta. Paljon on tullut koettua hyvää niinkuin pahaakin.
Tatuoinnin hausta on nyt tasan viikko ja on hyvin parantunut. Vähän oli käsi arka pari ensimmäistä päivää kun on suoraan tuon yhden jänteen päällä :D
Olen sitä mieltä, että kenenkään ei kuulu luovuttaa missään asiassa vaikka se helpoimmalta tuntuisi. Jotkut asiat voittaa taistelemalla.
Luovuttaminen minun mielestäni on se viimeinen asia minkä minä tekisin. Hukkasin kyllä silti elämästäni melkein 3 vuotta kun tuossa suhteessa olin jossa minua estettiin tekemästä niitä asioita joita minä halusin tehdä.
Sitä en tule hänel ikin anteeks antamaan. Siinä kohtaa hän teki väärin kun esti minua näkemästä omia kaveita sekä minun vanhempia.. Hänen oli pakko olla aina mukana kun pelkäsi, että petän.
Voitte varmaan kuvitella kuinka helpottunut olen kun pääsin siitä suhteesta eroon.. Tosin eilen exä toi minun oman tietokoneen minulle vihdoin ja viimein. Ja hänen kaverinsa kertoi minulle kuinka tää toinen on kaivannut mua.. Ja paljasti myös senkin että haluisi minut takaisin.. Sitä päivää ei tuu ketään enä näkemään et palaan siihen helvettiin.
Olen tällä hetkellä onnellisesti suhteessa miehen kanssa joka ei estä minua liikkumasta missään. Meillä molemmilla on se oma elämä myöskin eikä pelkästään me.
Molemilla meillä on omat ystävät joiden kanssa aikaa viettää. Välillä sitten pidetään kahden keskeinen ilta, mutta ei liian usein.
En halua tunkea hänen seuraansa kun tiedän, että hän näkee omia kavereita vain joka toinen viikko kun ei ole lapsia. Niin annan hänen viettää silloin ystäviensä kanssa aikaa.
Ja tää mies on mua 8v vanhempi ja todellakin hän on huomioiva, huolehtiva, rakastava, välittävä. Jos haluan omaa aikaa niin hän antaa minulle aikaa ja tilaa.
Jota en edellisessä suhteessa saanut, Kun olimme 24/7 yhdessä. Silloin aina sain omaa aikaa kun olin kuntouttavassa työtoiminnassa. Muuten olimmeki sitten samassa paikassa.
Se sai mut usein kyllä ahdistumaan. Hetki eron jälkeen minulle diagnosoitiin lievä ahdistuskohtaus.. Josta onneksi pääsin hyvin irti kun en antanut sille valtaa enä elämässäni.
Vieläkin kyllä tulee näitä itkupotku raivareita, mutta kyllä ne minulla ajallaan helpottaa. Ja tuskan tunne välillä. Kirjoittaminen helpottaa minun oloani hyvin, mutta ei vie kokonaan tunnetiloja pois.
Mulla on onneksi tukiverkosto joka minua auttaa kunhan vain avaisin suuni jos minua jokin asia painaa.. Sen olen huomannut, että yhdestä ystävästä on tullut minulle todella rakas ja tärkein. En saa häneltä peitettyä ollenkaan minun huonoa oloa. Kun hän jo tietää että jokin asia painaa mielessä. Ja hän kysyy sitä ja sitten vasta aloitan kertomaan mikä on vialla.
En koskaan itse aloittanut kertomaan mikä vaivaa mieltä. En vain osaa aloittaa kertomaan siitä kun tuntuu, että on kauheen vaikee löytää oikeet sanat koko asialle.
Tässä lisäys edelliseen postaukseen
Eli tatuoinnin paikka on vasemmassa kädessä ranteesta kyynerpäähän. Ja sen on teksti joka on NEVER GIVE UP.
Se merkitsee minulle asioita joiden seurauksena en luovuttanut missään kohtaa vaan annoin elämän jatkua solmuista ja mäistä huolimatta. Paljon on tullut koettua hyvää niinkuin pahaakin.
Tatuoinnin hausta on nyt tasan viikko ja on hyvin parantunut. Vähän oli käsi arka pari ensimmäistä päivää kun on suoraan tuon yhden jänteen päällä :D
Olen sitä mieltä, että kenenkään ei kuulu luovuttaa missään asiassa vaikka se helpoimmalta tuntuisi. Jotkut asiat voittaa taistelemalla.
Luovuttaminen minun mielestäni on se viimeinen asia minkä minä tekisin. Hukkasin kyllä silti elämästäni melkein 3 vuotta kun tuossa suhteessa olin jossa minua estettiin tekemästä niitä asioita joita minä halusin tehdä.
Sitä en tule hänel ikin anteeks antamaan. Siinä kohtaa hän teki väärin kun esti minua näkemästä omia kaveita sekä minun vanhempia.. Hänen oli pakko olla aina mukana kun pelkäsi, että petän.
Voitte varmaan kuvitella kuinka helpottunut olen kun pääsin siitä suhteesta eroon.. Tosin eilen exä toi minun oman tietokoneen minulle vihdoin ja viimein. Ja hänen kaverinsa kertoi minulle kuinka tää toinen on kaivannut mua.. Ja paljasti myös senkin että haluisi minut takaisin.. Sitä päivää ei tuu ketään enä näkemään et palaan siihen helvettiin.
Olen tällä hetkellä onnellisesti suhteessa miehen kanssa joka ei estä minua liikkumasta missään. Meillä molemmilla on se oma elämä myöskin eikä pelkästään me.
Molemilla meillä on omat ystävät joiden kanssa aikaa viettää. Välillä sitten pidetään kahden keskeinen ilta, mutta ei liian usein.
En halua tunkea hänen seuraansa kun tiedän, että hän näkee omia kavereita vain joka toinen viikko kun ei ole lapsia. Niin annan hänen viettää silloin ystäviensä kanssa aikaa.
Ja tää mies on mua 8v vanhempi ja todellakin hän on huomioiva, huolehtiva, rakastava, välittävä. Jos haluan omaa aikaa niin hän antaa minulle aikaa ja tilaa.
Jota en edellisessä suhteessa saanut, Kun olimme 24/7 yhdessä. Silloin aina sain omaa aikaa kun olin kuntouttavassa työtoiminnassa. Muuten olimmeki sitten samassa paikassa.
Se sai mut usein kyllä ahdistumaan. Hetki eron jälkeen minulle diagnosoitiin lievä ahdistuskohtaus.. Josta onneksi pääsin hyvin irti kun en antanut sille valtaa enä elämässäni.
Vieläkin kyllä tulee näitä itkupotku raivareita, mutta kyllä ne minulla ajallaan helpottaa. Ja tuskan tunne välillä. Kirjoittaminen helpottaa minun oloani hyvin, mutta ei vie kokonaan tunnetiloja pois.
Mulla on onneksi tukiverkosto joka minua auttaa kunhan vain avaisin suuni jos minua jokin asia painaa.. Sen olen huomannut, että yhdestä ystävästä on tullut minulle todella rakas ja tärkein. En saa häneltä peitettyä ollenkaan minun huonoa oloa. Kun hän jo tietää että jokin asia painaa mielessä. Ja hän kysyy sitä ja sitten vasta aloitan kertomaan mikä on vialla.
En koskaan itse aloittanut kertomaan mikä vaivaa mieltä. En vain osaa aloittaa kertomaan siitä kun tuntuu, että on kauheen vaikee löytää oikeet sanat koko asialle.
Tässä lisäys edelliseen postaukseen
Kommentit
Lähetä kommentti