Elämää vaikeina aikoina
Helou lukijat taas. On tullut aika kirjoittaa vähän elämää vaikeista ajoista.
Minulla ei ole vaikeata, mutta miehelläni on tällä hetkellä hyvin vaikeat ajat. Johtunee ilmeisesti masennuksesta josta hän kärsii jok syksy.
Hän ei oo laittanu mitään viestiä viikkoon. Tänään sitten kysyin mikä olo? Mutta ei ole vielä vastannut mitään. Ja en tiedä mahtaako vastata minulle sieltä ollenkaan.
Sunnuntaina hälle laitoin viestillä, että en ole lähdössä hänen viereltään minnekkään vaikeinakaan aikoina. Ja että auttaisin jos osaisin. Itselläni ei tuollaista ole ikinä ollut niin minun on vaikea auttaa häntä pääsemään tämän yli.
Se iski yllättäin ilman mitään oireita. Se vain sunnuntaina illalla ilmoitti että ei halua juuri nähdä nyt ketään. Että ahdistaa ja muuta vastaavaa.
Minä sitten tietysti otin hieman itseeni siitä vaikka minusta se ei johdu. Epäilen itse sitä, että hän ei ehtinyt lastensa kanssa tekemään juuri mitään. Uimassa he kävivät, mutta siihen se sitten jäi. Kun herra sitten joutui viime viikon keskiviikkona päivystykseen ja oli siellä koko illan. Ja heillä oli paljon suunnitelmia, että mitä tekisivät loppu viikon.
No eihän tuo mies sitten kuitenkaan oikein pystynyt mitään tekemään kun särky oli mitä suurin. Ja se lannisti. Lauantaina heillä oli peli-ilta ja sunnuntaina mättöpäivä.
Katsotaan mitä sieltä viikonlopun aikana sitten tulee vai tuleeko yhtään mitään.
Toki hänen oloaan helpottaisi se kun saisi lapsensa taas viikoksi itselleen. Ja tekisivät kaikkea mahdollista koko viikon joka päivänä töiden ja koulun jälkeen.
En ole nyt käynyt hänen luonaan sitten varmaan kohta kahteen viikkoon. Ja olen antanut hänelle tilaa juuri tämän vaikean ajan takia..
Olen hälle myös viestillä laittanut, että ottaisin kainaloon ja oltais ihan hiljaa vain me kaksi jos se vähän rauhottaisi, mutta en sitten kuitenkaan mennyt kun annoin tilaa. Toki itseä se vähän myös harmittaa kun toinen kärsii ja en voi auttaa mitenkään.
Sitten vähän iloisempiin asioihin..
Hain tuossa 3.11.2017 lähihoitaja kouluun. Ja sieltä tuli minulle kirje jossa oli soveltuvuuskoe kutsu 23.11.2017 ja kestää koko päivän. Jos en tälläkään kerralla pääse unelmieni ammattia lukemaan niin sitten saa yritykset riittää. Ja katson jotain muuta sitten tilalle.
Tällä hetkellä olen töissä yhdessä terkkarissa välinehuollon puolella. Ja olen siitä tykännyt todella paljon. Vaikka välillä on tuntunut vaikealta tuon miehen takia kun mietin suurimman osan päivästä, että miten hän jakselee ja onko kaikki muuten ihan ok?
Hieman kyllä olen silti huolestunut asiasta, mutta eiköhän se mene kuitenkin ohitse sitten jossain kohtaa. Hän kun ei vielä halua minulle avautua näistä asioista jotka tämän laukaisi. Ja minusta se on ihan ymmärrettävää..
Ja jos tuohon kouluun pääsen niin se alkaisi sitten 8.1.2018, mutta saa nyt sitten nähdä tuon sovarin teon jälkeen että miten käy. Aloitanko vai jääkö taas haaveeksi niinkuin viimeksikin..
Edellisellä kerralla taisi jäädä 3:sta pisteestä kiinni, että olisin päässyt opiskelemaan tuota ammattia. Mutta 3 kerta nyt sitten toden sanoo. Ja tällä kertaa pistän kaiken peliin ja teen kaiken rauhassa enkä hätäile tehtävien kanssa.
Se on toki hieman hankalaa sellaiselle jolle on kauan aikaa sitten todettu lukihäiriö. Ja sen seurauksena joudun todella monta kertaa lukemaan jonkun tehtävän ennen kuin kunnolla ymmärrän sen. Se itseä häiritsee ja ahdistaa.
Se on hyvä muistaa että on oma itsensä noissa tilanteissa. Ja sen aioin myös itsekkin tehdä. Ei se soveltuvuuskoe ole oikeasti mitenkään vaikea, mutta tälläiselle se voi tuntua siltä. Mutta eihän tälle mitään voi.
Minulla on monta tsempparia siihen, että pärjään siinä testissä. Ja sen pidän takaraivossa mielessä kun sitä lappua teen.
Tällä viikolla minulla on 1 päivä ollut vain 4h työpäivä ja sekin oli maanantai.. Tiistaina olin sitten vain 2h ja keskiviikko minulla tietysti oli vapaa ja tänään sitten olin 2,5h töissä.. Huomenna onkin sitten kahvio päivä ja työvuoro olisi 8.00-12.00. Se menee todella nopeasti kun siinä vain keittelet kahvia ja siivoilet pöytiä välillä, Siitä on sitten huominen aamupäivä tehty. Ja sen jälkeen aloitan viikonlopun.
Huomenna varmaan jääkin sitten bingoilta vallan välistä kun lähden kuskihommiin kaverille kun pyysi sitä jo alkuviikosta vai jo viime viikolla.
Tässä kaikki tällä kertaa. Nyt jatkan True bloodin katselua ja sitten jossain kohtaa nukkumaan päin kun kello soittaa sitten 6:15
Kiitos ja kuittaus
Minulla ei ole vaikeata, mutta miehelläni on tällä hetkellä hyvin vaikeat ajat. Johtunee ilmeisesti masennuksesta josta hän kärsii jok syksy.
Hän ei oo laittanu mitään viestiä viikkoon. Tänään sitten kysyin mikä olo? Mutta ei ole vielä vastannut mitään. Ja en tiedä mahtaako vastata minulle sieltä ollenkaan.
Sunnuntaina hälle laitoin viestillä, että en ole lähdössä hänen viereltään minnekkään vaikeinakaan aikoina. Ja että auttaisin jos osaisin. Itselläni ei tuollaista ole ikinä ollut niin minun on vaikea auttaa häntä pääsemään tämän yli.
Se iski yllättäin ilman mitään oireita. Se vain sunnuntaina illalla ilmoitti että ei halua juuri nähdä nyt ketään. Että ahdistaa ja muuta vastaavaa.
Minä sitten tietysti otin hieman itseeni siitä vaikka minusta se ei johdu. Epäilen itse sitä, että hän ei ehtinyt lastensa kanssa tekemään juuri mitään. Uimassa he kävivät, mutta siihen se sitten jäi. Kun herra sitten joutui viime viikon keskiviikkona päivystykseen ja oli siellä koko illan. Ja heillä oli paljon suunnitelmia, että mitä tekisivät loppu viikon.
No eihän tuo mies sitten kuitenkaan oikein pystynyt mitään tekemään kun särky oli mitä suurin. Ja se lannisti. Lauantaina heillä oli peli-ilta ja sunnuntaina mättöpäivä.
Katsotaan mitä sieltä viikonlopun aikana sitten tulee vai tuleeko yhtään mitään.
Toki hänen oloaan helpottaisi se kun saisi lapsensa taas viikoksi itselleen. Ja tekisivät kaikkea mahdollista koko viikon joka päivänä töiden ja koulun jälkeen.
En ole nyt käynyt hänen luonaan sitten varmaan kohta kahteen viikkoon. Ja olen antanut hänelle tilaa juuri tämän vaikean ajan takia..
Olen hälle myös viestillä laittanut, että ottaisin kainaloon ja oltais ihan hiljaa vain me kaksi jos se vähän rauhottaisi, mutta en sitten kuitenkaan mennyt kun annoin tilaa. Toki itseä se vähän myös harmittaa kun toinen kärsii ja en voi auttaa mitenkään.
Sitten vähän iloisempiin asioihin..
Hain tuossa 3.11.2017 lähihoitaja kouluun. Ja sieltä tuli minulle kirje jossa oli soveltuvuuskoe kutsu 23.11.2017 ja kestää koko päivän. Jos en tälläkään kerralla pääse unelmieni ammattia lukemaan niin sitten saa yritykset riittää. Ja katson jotain muuta sitten tilalle.
Tällä hetkellä olen töissä yhdessä terkkarissa välinehuollon puolella. Ja olen siitä tykännyt todella paljon. Vaikka välillä on tuntunut vaikealta tuon miehen takia kun mietin suurimman osan päivästä, että miten hän jakselee ja onko kaikki muuten ihan ok?
Hieman kyllä olen silti huolestunut asiasta, mutta eiköhän se mene kuitenkin ohitse sitten jossain kohtaa. Hän kun ei vielä halua minulle avautua näistä asioista jotka tämän laukaisi. Ja minusta se on ihan ymmärrettävää..
Ja jos tuohon kouluun pääsen niin se alkaisi sitten 8.1.2018, mutta saa nyt sitten nähdä tuon sovarin teon jälkeen että miten käy. Aloitanko vai jääkö taas haaveeksi niinkuin viimeksikin..
Edellisellä kerralla taisi jäädä 3:sta pisteestä kiinni, että olisin päässyt opiskelemaan tuota ammattia. Mutta 3 kerta nyt sitten toden sanoo. Ja tällä kertaa pistän kaiken peliin ja teen kaiken rauhassa enkä hätäile tehtävien kanssa.
Se on toki hieman hankalaa sellaiselle jolle on kauan aikaa sitten todettu lukihäiriö. Ja sen seurauksena joudun todella monta kertaa lukemaan jonkun tehtävän ennen kuin kunnolla ymmärrän sen. Se itseä häiritsee ja ahdistaa.
Se on hyvä muistaa että on oma itsensä noissa tilanteissa. Ja sen aioin myös itsekkin tehdä. Ei se soveltuvuuskoe ole oikeasti mitenkään vaikea, mutta tälläiselle se voi tuntua siltä. Mutta eihän tälle mitään voi.
Minulla on monta tsempparia siihen, että pärjään siinä testissä. Ja sen pidän takaraivossa mielessä kun sitä lappua teen.
Tällä viikolla minulla on 1 päivä ollut vain 4h työpäivä ja sekin oli maanantai.. Tiistaina olin sitten vain 2h ja keskiviikko minulla tietysti oli vapaa ja tänään sitten olin 2,5h töissä.. Huomenna onkin sitten kahvio päivä ja työvuoro olisi 8.00-12.00. Se menee todella nopeasti kun siinä vain keittelet kahvia ja siivoilet pöytiä välillä, Siitä on sitten huominen aamupäivä tehty. Ja sen jälkeen aloitan viikonlopun.
Huomenna varmaan jääkin sitten bingoilta vallan välistä kun lähden kuskihommiin kaverille kun pyysi sitä jo alkuviikosta vai jo viime viikolla.
Tässä kaikki tällä kertaa. Nyt jatkan True bloodin katselua ja sitten jossain kohtaa nukkumaan päin kun kello soittaa sitten 6:15
Kiitos ja kuittaus
Kommentit
Lähetä kommentti