Lokakuun viimeinen päivä

Helou lukijat. Eletään lokakuun viimeistä päivää. Ja taas olisi aika kirjoittaa vähän kuulumisia parilta viikolta.

Tosiaan kerron nyt vähän vuodesta 2016.. Ja siitä mitä kaikkea siihen vuoteen mahtui. 

Tosiaan olin vuoden 2016 kuntouttavassa työtoiminnassa. Ja paikka jossa olin niin on Kiukaisissa palvelutalo yhteisö.. Olin siellä 3 ero osastossa tekemässä kaiken näköistä työtä. Enimmäkseen tosin keittiön hommia, mutta kyllä siellä sitten välillä pyykkiäkin pesin ja puhtaita vein asukkaiden kaappeihin.

Eniten varmaan silti ruokaa jaoin asukkaille ja pidin keittiön siistinä. 

Kesä meni muuten ihan hyvin. Aika paljon oltiin silloin aurinkoa ottamassa ja uimassa. 

Sitten iski syys-lokakuun tienoilla jäätävät vatsakivut. Ja ajattelin sen menevän ohitse itsellään. Kivut sitten tiestysti vain pahenivat ja pahenivat. Silloinen mies kyllä sanoi minulle, että mene nyt hyvä ihminen lääkäriin tuosta kivusta. No arvatkaa uskoinko? En todellakaan.

Kestin kivut tasan 3 päivää jolloin minun oli pakko soittaa lääkäriaika. Että saisin tietää mikä minua vaivaa. 

Lääkärinhän ei sitten tarvinnut edes koskea mahaani kun jo tiesi mikä minulla on.

Hän laittoi suoraan lähetteen minulle Poriin. Ja eikun sitten hakemaan mies töistä ja sanomaan, että heitäppäs minut sairaalaan. Se oli hetken ihmeissään ja kerroin matkalla sitten, että miksi sinne piti kiireellä lähteä. Ja tosiaan se ei ollut vielä varmaa oliko lääkärin arvio oikea.

Sairaalaan kun päästiin niin ppiti sitten ilmoittautua siinä luukulla. Ja hetken odottelun jälkeen minut huudettiin seurantahuoneeseen. Jonne sitten mieheni ei päässyt kun siellä oli todella paljon muitakin. 

No hän sitten lähti oman isänsä luokse ja sieltä sitten yöksi kotiin. Minä vain makasin ja makasin siellä seurannassa. 

Minähän sitten kävin naisten poliklinikalla tutkimassa, että josko olisi kuitenkin kyse vain kohdun ulkoisesta raskaudesta. Mutta se ei sitä ollut. 

PITKÄT 7 tuntia makasin seurantahuoneessa ennen kuin osastolle pääsin odottamaan leikkausvuoroa. Ennen sitä tietenkin lääkäri tuli kertomaan, että tämä on selkeä umpilisäkkeen tulehdus. Hän sitten laittoi 3 rastia mahaani ja sitten sain siirtyä osastolle.

En ehtinyt osastolla olla tuntiakaan kun jo minut valmisteltiin leikkaukseen. Sitä ennen mieheni toi minulle laturin jonka lainasi sitten isovanhemmiltaan. Leikkaukseen pääsin tasan klo 20.00 ja osastolle takaisin joskus 1.30.

Seuraavana päivänä mieheni tuli käymään siellä ja ksysyi miten voin ja sanoin, että muuten ihan hyvin mutta maha on hieman arka. Ja en päässyt istumaan ilman, että minua autettiin.

Lääkäri tuli myöhemmin katsomaan minun vointia. Ja kertoi minulle mitä oli tehty ja kuinka korkea minun tulehdusarvo oli. Ennen leikkaustahan se oli vajaa 200.. Leikkauksen jälkeen se hieman nousi ja se oli jotain 215-250 väliltä.

Oli todella pitkästyttävää vain maata ja katsoa televisiota kun en saanut yksin liikkua mihinkään. 2 päivän jälkeen sanoin lääkärille, että nyt kyllä haluan kotiin. En halua olla täällä enä. Alkoi etoa se sairaalan haju ja oli ikävä päästä pehmeälle sohvalle toipumaan kotiin..

No sen jälkeen seuraavana päivänä soitin miehelleni ja sanoin, että voit lähteä hakemaan minua pois täältä. Kotiin kun pääsin niin ilmoitusta silloin vasta omille vanhemmille tapahtuneesta. Kun en ollut valmis kertomaan sitä aikaisemmin. 

He vähän ihmettelivät, mutta kerroin heille sen että en ollut valmis kertomaan sitä ennen kun oli siinä itselläkin sulateltavaa. 

Siitä sitten alkoi yli 2 viikon sairasloma ja tylsistyminen. Kun en saanut edes omaa kahvikuppia nostaa. 2 viikon sairasloman jälkeen varovaisesti takaisin töiden pariin ja rauhallista oleskelua. 

Tapahtuneesta on nyt vuosi ja moni väittää että arvet jää. Mutta ei minulla kyllä ole näkyviä jälkiä jäänyt. Ei tarvitse onneksi enä miettiä koska se tulehtuu ja milloin joudutaan leikkaukseen. Kun nyt se on poissa. 

Asiasta iloisempiin. Tänä vuonna juuri tässä tänään itseasiassa aloitin jälleen kerran kuntouttavan työtoimminan, mutta minulle aivan uudessa paikassa. Eli olen siis tästä päivästä lähtien Euran tkn fysioterapia puolella. 

Ja sitä nyt sitten tehdään varmaan jonkin aikaa. Jos ei kouluista mitään kuulu/ tai en pääse. Mieluisaa puuhaa tuo ihan minulle uusi juttu. 

Huomenna sitten taas aamulla auton nokka kohti Euraa ja töihin..

Tästä on hyvä jatkaa. Hyvät yöt kaikille ja kirjotellaan taas kun ehditään.