20# Onnellinen

Tää päivä meni aika nopeesti tuon ihanan ystävän luona. Pelattiin siel korttii ja puhuttiin niitä näitä. No tietty sit odotin tota mun ihunaa miestä käymään siel, mut se jäi Poriin yöks. Kävin mä sit jossain vaihees kotona hakees rahaa ku piti kaupast hakee tupakkii. Ja sielt sit takasin tuon rakkaan ystävän luokse.

Tuntuu et oon jääny asuun tuonne. Ei sil mitään voi jos en viihdy kotona ollenkaa. Eniten tänää päiväl harmitti se kun ei mun mies tullukkaan käymään. No mut onneks on huomen päivä uus. Ja se lupas tulla. Ikinä ei oo näin suurta ikävää ollu. En vaan pysty elää ilman tota miestä. On se niin lempee ja hellä. 

Yllätysten yllätys mun on auto korjauksessa. Johan sie sielt kk pois olikin. Toivoo vaa et sais sen ennen vloppua takas. Ku sit joutuisin olee ilman autoo. Enkä pääsis käymään missää. Kirjottaminen tuntuu taas takkuilevan pahasti. 

Tänään siis en ole kotona paljoa ollut. Mieles pyörii vaa tuo herra joka on Poris yötä. En saa sitä mielestäni. No täytyy kai sitä sitten odottaa huomiseen asti. Se tuntuu vaa niin pitkält ajalt odottaa. No kohta vois kyllä suunnistaa nukkumaan päin, niin tulee tuo huominen paljon nopeammin. Tosin mua ei kyllä väsytä juurikaan. 

Monet biisit soi päässä, jotka kertoo musta ja mun miehestä. Ne soi kyllä sekasin, etten oikein tiedä mikä on mikäkin biisi. No yritän niitä tässä miettiä. Ja voin niitä tuonne tekstin loppuun laittaa jos jaksan. 

Eilen oli aika hankalaa päivällä istua tuon miehen vieressä. Ku niin oisin varmasti menny kainaloon. Mut en mä sitten viitsinyt. Kun ei kuitenkaan päivällä vielä yhdessä oltu. Eilen kun täl miehel kerroin tunteistani, niin pelkäsin, et sielt tulee vastaus ettei meist tulis enää mitään. Mut sil on samat tunteet kun mullakkin. Tästä mä sitten oman ajatuksen sain ja totesin hiljakseen itselleni, että meidät on näköjään luotu yhteen. 

En oo täs välis ees päässy irti täst hepusta. Ku aina se vaan pyöri mieles ja ajatuksis. Mä en vaan kerta kaikkiaan osaa elää ilman tota. Onnex sit todettiin et koitetaan vielä. Mun mieles on vaa se et tää kestää nyt lopun elämää. Ja sen se myös tekee. 

En todellakaan halua tehdä samaa enä toista kertaa, kun tiedän et se satuttaa toista tosi paljon. Kaikki on hyvin mein välillä taas. Ja huomista varmaan kummatkin odottaa jo kovin. Nyt sen vasta tajusin, etten voi edes nukkua hyvin jos ei tuo heppu oo vieressä. Ku menin siihenkin tottumaan jo aikanaan, et se on siinä vieressä. 

Oon niin onnellinen ettei voi olla tosikaan. Kun meinasi jo jossain kohtaa tulla epätoivo, etten ikinä enää uskalla kertoa omia tunteitani hänelle. Mutta onneksi eilen sitten sain sen kirjoitettua tämän kautta. Joka sitten helpotti oloani paljon. Ja sen jälkeen sitten palattiin yhteen. Ja nyt mennään sitten rauhassa eteenpäin. Ei pidetä mitään kiirettä. 

Se on täs kohtaa ihan sama mitä mun vanhemmat sanoo mein ikäerosta. Se on vaan 2 numeroa. Enkä mä välitä siitä ollenkaan. Kunhan vain juttu toimii. Enhän mä muuten olisikaan kertonut tunteistani jos ei tuo minun rakas ystäväni olisi sitä ehdottanut että kirjoitan tämän kautta miltä musta tuntuu. Kiitän siitä ideasta tätä ystävää erittäin paljon. Olisin edelleen varmasti ihan hukassa, että miten kerron tuolle miehelle omat tunteeni. 

En vain osaa sitä sanoin oikein kirjoittaa, että kuinka onnellinen olen siitä, että ystäväni ehdotti tämän kautta kertomaan tunteistani. Olen kuitenkin hieman ujo niin en sitten ihan tuosta noin vain sanonut niistä mitään. Ehkä se ujouskin tuosta sitten häipyy aikanaan. 

Tässä oli tämä tällä kertaa. Jossain kohtaa taas lisää jos jotain ihmeitä tapahtuu :) Kiitos ja kuittaus. Tämä likka taitaa seuraavaksi lähteä nukkumaan jottai tuo huominen tulisi mahdollisimman nopeasti tuolta :) Hyvät yöt lukijat :) <3