25# Elämää tunteiden myrskyssä

Kerron nyt jälleen omista tunteistani. Ne ovat nyt lähiaikoina olleet sekaisin. 

Tässä kun on nyt hetken ollut oma suhde jäähyllä. Hän kun alkoi minulle huutamaan yks lauantai baaris, et tää oli täs. 

Kun minä sitten noteerasin perheen/suvun keskeiseen riitaan etten enä jaksa.

No sehän sitten ymmärsi sen väärin, eikä meinannut enä kuunnella.

Kun vasta sen jälkeen korotin ääntäni niin kuunteli.

Olimme 2 viikkoa täysin ilman yhteydenpitoa. 

Hetki sen tapahtuneen jälkeen tuli uusi tilanne..

Oli jälleen yks lauantai. Ukko lähti Poriin kaverinsa kans kattoo jenkki autoja. Minä olin tietenkin kuskina broidille ja sen kavereille. Siinä kun tulin paikalliseen, niin he lähtivät pois. 

Sitten tuli soitti, et mis mä menen. No mä vastasin et paikallises käymäs ja pian lähös hakee sakkia osmasta kotii.

Alkoi kyselee, et haluunko mä sen ottaa mukaan sille reissul. Vastasin, et niit on 4 ihmist enkä ota ylikuormaa. Tämän jälkeen se alkoi sanoo et antaa v*ttu olla, sul on kuitenkin joku toinen. Mä vastasin hyvinkin kiukkusesti takas, et ei mul oo ketään toista, ku autoon nyt vaan ei V*TTU mahdu..

Sen jälkeen laitoin sit suhteen jäähylle. Anteeks hän on monta kertaa pyytäny, mut en anteeks anna helpol.. Saa nyt rauhas miettiä mitä sanoi mulle puhelimes..

Sit sen jälkeen mun vanhemmat kysy, et mis se yks on.. Vastasin vaa et kotona. Et sitä ei tääl tuu hetkee näkyy. Olin niin kiukkuu täyn et mlkein huusin asian porukoille.

Tunteet on tapahtumien jälkeen vähän hiipunut tuota herraa kohtaan.. Enkä mä oikeen tiedä mitä mun kuuluis tehdä.. Sekavat oltavat on ärsyttäviä.. Tätä tappeluu on suurimmaks osaks joka päivä 24/7. Et kandeeko mun vaa antaa anteeks?? ja jatkaa tätä vai unohtaa suhde??

Täl hetkel mä en tie yhtää mitää.. Ku unohtaa en pysty näit tappeluita.. Kyl voi olla niin v*tun hankalaa päättää omaks parhaaks..

Onhan täs nyt 2 viikon aikana ollu suruakin. Kun tuo minun pappani menehtyi syyskuun alussa. Se oli raskain päivä ikinä. Kuitenkin kun omassa mielessäni pidin häntä toisena isänäni. Jäihän minulle siitä hyvät ja parhaat muistot, joita en tuu koskaan unohtamaan. Oli se niin rakas ja tärkee. 

Hautajaiset oli "pahan onnen päivänä" siellä kuitenkin meni kaikki tosi hyvin. Itse luin elämäni ensimmäistä kertaa adressit. Se minua jännitti eniten, mutta kuitenkin turhaan..

Nyt kuitenkin on vähän helpompi olla. Kun on suurin kivi pois harteilta. Saa nyt nähdä mitä tuon yhden kanssa teen.. No jää nähtäväks mitä tuleva tuo.. En osaa sitä oikeen lauseeks kirjottaa mitä pääs vielä pyörii.. 

Tunteet nyt on aivan sekaisin. Täytyy nekin ensi selvittää ja sitten vasta kattoo mitä seuraavaks.. 

Jos nyt alkais touhuu jotain muuta. Kyl tuos nyt jo on tarpeeks selvästi toivon mukaan ilmastu mun olotilaani.. Lisää tulee ehkä ens kerralla..

Kiitos ja kuittaus                           Hyvää päivän jatkoa lukijoille :)