7# Säikähdys

Iltoja taas. Kyl sain eilen oikein kunnolla säikähtää. Kävin siis vielä 23.30 ulkona tupakilla. Ja sain oikein hengitystä pidättää kun meidän pihalta kuului askeleet. Mutta ketään ei näkyny missään. Kun ne askeleet alkoi kuulua lähempää ja lähempää jähmetyin aivan täysin paikalleni ja olin niin hiljaa kun pystyin. 

Hetkeksi ne loppui ja taas alkoivat. Ja jossain kohtaa ne alkoivat kuulostaa siltä kuin joku olisi juossut jotain karkuun tai jotain muuta. Poltin kuitenkin ihan rauhassa loppuun, mutta kyllä silti vielä pelotti aika pahasti. Mietein omassa mielessä, että se kuuluu lammelan takaa, mutta tosiaan se kuului meidän pihalta koira tarhalta. Ja varaston nurkassa oleva valo syttyi siinä samassa kun askeleet kuuluivat liiankin läheltä. Pelästyin niin paljon, että varmaan hyppäsin metrin taakse päin ellen jopa enempää. 

Sen jälkeen kun valo oli syttynyt aloin kuunnella, että joku puhuu minulle vaikka ketään ei näkynyt missään. Siinä vaiheessa jo alkoi liiaksikin pelottaa. Se alkoi puhumaan minulle hänen omasta kohtalostaan. Ja sen jälkeen tunsin selässäni käden kosketuksen joka hieroi hartioitani. En uskaltanut hengittää tai katsoa edes ympärilleni. Lähdin kiireen vilkkaa kohti takaovea, mutta ne jalan äänet perässäni seurasivat minua. Otin oven kahvasta kiinni ja se toinen otti minun kädestä kiinni ja painoi kahvan alas. Sitten äkkiä hyppäsin sisälle ja löin oven kiinni. Kun pääsin sisälle omaan huoneeseen tuntui se siltä kuin olisi alkanut koputtaa minun ikkunaan. 

Pelkäsin ja pyörein sängyssä niin paljon kun vain voi. Hetken kuluttua se koputus lakkasi ja vihdoin sain hengittää taas. Kyllä silti vielä sen jälkeenkin pelotti ajatuskin siitä että olisin vielä käynyt ulkona. Se ääni jonka kuulin oli aivan järkyttävää. Aamulla tunsin taas jonkun hengittävän niskaani. Ne hengityksen äänet eivät olleet koiran vaan ihmisen. Se sama pelottava ääni kantautui taas aamulla korviini. 

Koskaan ennen tässä talossa ei oo kummitellut, mutta nyt on. Tämän talon entinen omistaja siis kummitteli ulkona. Se jopa juoksi perässäni. Joskus toivon, että ikinä ei tuu näin tapahtuu. Mutta en oo ikinä niin paljoo säikähtänyt kun eilen ja tänään aamulla. 

Tää voi joidenkin mielestä kuulostaa pelottavalta, mutta se entinen talon omistaja sanoi vihaisen äänen kantamana, että vihaa minua ja meidän perhettä. Voin kyllä sanoa, että melkein kusin alleni siinä vaiheessa. 

Varmaan on monella muullakin käynyt näin, mutta edelleen on sellainen olo, että joku katsoo minua jostain kulmasta. Enkä todellakaan mee enä tänään ulos, jos se sama toistuu. Tuli meinaan elämän ekan kerran tunne josta ei halua haaveilla tai mitään muutakaan. Ei oo meinaan mikään ihana tunne kun joku juoksee sua takaa ja puhuu kaiken näköstä. 

En kyllä taida nukkua kunnolla ensi yönä. Se voi tosin olla aika hankalaa kun päässä pyörii tuo tapahtunut. En varmaankaan ole ainut jolle käy näin tai on käynyt. Jospa nyt sitten rauhottuisi ja alkaisi miettimään jotain paljon kivempaa ja muutenkin. Kohta menee koko yö pilalle kun mietin kuitenkin tuota. 

No mutta tässä teille hieman kertomusta siitä mitä minulle kävi eilen. Nyt alan tekemään jotain missä ei enää pyörisi tuo mielessä. :) Tämä kirjoittaja kiittää ja kuittaa :) <3. 

Huomenna varmaan tulee taas lisää jos on jotain kerrottavaa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4#Yksinäisyys

Tatuoinnit

20# Onnellinen